My new tattoo I got on Tuesday. It has a lot of personal and sentimental value, I might write a better description on it later on!
Mietin pitkään viitsinkö kirjoittaa uudesta tatuoinnistani tänne blogin puolelle, sillä tarina sen takana on itselleni kovin henkilökohtainen, mutta tulin siihen tulokseen että siitä tullaan jokatapauksessa kyselemään, joten voin sitten ohjata jatkossa kyselijät suoraan tämän postauksen luokse.
Otin siis tämän viikon tiistaina Turun Individual Inkissä elämäni toisen tatuoinnin, mistä olen haaveillut jo ennen lukion ykköselle menoa. Tämä samainen teksti ja tatuoinnin paikka on ollut tiedossa siis kolme vuotta, ja fontti taas on ollut mielessä viimeiset puolisentoista vuotta. Pidin tatuointia kyselyistä huolimatta täysin salassa, ja kerroin tekstin vasta päivä ennen h-hetkeä lähimmille ystäville. Sitä ennen sen sisällöstä tiesi vain ja ainoastaan minä.
Ilman liiallisia henkilökohtaisuuksia halusin vain sanoa, että nuorempina vuosina liikuin sellaisten ihmisten parissa, jotka pitivät minua ikäänkuin itsestäänselvyytenä mikä on vaikuttanut itsetuntooni paljon negatiiviseen suuntaan. Nämä ovat olleet sellaisia ihmisiä joiden kanssa en ole ollut moneen vuoteen tekemisissä, ja vaikka se alussa kovasti harmittikin monien vuosien ystävyyden jälkeen olen vihdoin ymmärtänyt, ettei ympärillä kannata pitää ihmisiä joiden tärkein tehtävä on saada itselleen parempi mieli pahentamalla toisen oloa. Ihan häviöllä ei kuitenkaan tilanteesta olla selvitty, sillä ymmärrän myös, että ilman näitä ihmisiä en olisi se ihminen mitä olen tänä päivänä.
Olen nykyään löytänyt ympärilleni ihmisiä, jotka arvostavat minua juuri sellaisena kuin olen, ja heti uuteen kouluun mentäessä olen löytänyt itsevarmuuteni ja arvostan itseäni juuri sellaisena kuin olen. Nykyään en ikinä alistuisi samankaltaiseen tilanteeseen tai kaverisuhteeseen kuin mitä minulla oli, sillä se oli täysin epäterve. En sanoisi ettei minulla olisi ollenkaan positiivisia muistoja, mutta tiedät kyllä että kaverisuhteesi on huono jos huonot puolet varjostavat hyviä. Tämä oli ehdottomasti yksi sellaisista.
Tatuoinnilla on myös positiivinen sanoma, sillä se kuvastaa myös niitä ihania kannustavia kommentteja ja asioita mitä nykyiset ystäväni ovat kaikkien näiden vuosien aikana minulle sanoneet, ja miten olen siitä rohkaistunut olemaan sosiaalisempi ja avoimempi uusille ihmisille, mikä on taas avannut ovia eri tilaisuuksiin. Voin ylpeydellä sanoa, että en ole enää yhtään se sama ihminen kuin mitä olin 15-vuotiaana - se on kyllä kasvamisen myötä ihan ymmärrettävää, mutta sen lisäksi minusta on tullut niin paljon avoimempi, sosiaalisempi ja itsevarmempi enkä usko, että olisin tälläinen kuin mitä olen nyt mikäli liikkuisin niiden samojen ihmisten kanssa edelleen. Mutta vaikka olinkin osittain onneton monta vuotta näin jälkeenpäin ajateltuna, en olisi mitään noista edellä mainituista ilman näitä kokemuksia.
Ilman liiallisia henkilökohtaisuuksia halusin vain sanoa, että nuorempina vuosina liikuin sellaisten ihmisten parissa, jotka pitivät minua ikäänkuin itsestäänselvyytenä mikä on vaikuttanut itsetuntooni paljon negatiiviseen suuntaan. Nämä ovat olleet sellaisia ihmisiä joiden kanssa en ole ollut moneen vuoteen tekemisissä, ja vaikka se alussa kovasti harmittikin monien vuosien ystävyyden jälkeen olen vihdoin ymmärtänyt, ettei ympärillä kannata pitää ihmisiä joiden tärkein tehtävä on saada itselleen parempi mieli pahentamalla toisen oloa. Ihan häviöllä ei kuitenkaan tilanteesta olla selvitty, sillä ymmärrän myös, että ilman näitä ihmisiä en olisi se ihminen mitä olen tänä päivänä.
Olen nykyään löytänyt ympärilleni ihmisiä, jotka arvostavat minua juuri sellaisena kuin olen, ja heti uuteen kouluun mentäessä olen löytänyt itsevarmuuteni ja arvostan itseäni juuri sellaisena kuin olen. Nykyään en ikinä alistuisi samankaltaiseen tilanteeseen tai kaverisuhteeseen kuin mitä minulla oli, sillä se oli täysin epäterve. En sanoisi ettei minulla olisi ollenkaan positiivisia muistoja, mutta tiedät kyllä että kaverisuhteesi on huono jos huonot puolet varjostavat hyviä. Tämä oli ehdottomasti yksi sellaisista.
Tatuoinnilla on myös positiivinen sanoma, sillä se kuvastaa myös niitä ihania kannustavia kommentteja ja asioita mitä nykyiset ystäväni ovat kaikkien näiden vuosien aikana minulle sanoneet, ja miten olen siitä rohkaistunut olemaan sosiaalisempi ja avoimempi uusille ihmisille, mikä on taas avannut ovia eri tilaisuuksiin. Voin ylpeydellä sanoa, että en ole enää yhtään se sama ihminen kuin mitä olin 15-vuotiaana - se on kyllä kasvamisen myötä ihan ymmärrettävää, mutta sen lisäksi minusta on tullut niin paljon avoimempi, sosiaalisempi ja itsevarmempi enkä usko, että olisin tälläinen kuin mitä olen nyt mikäli liikkuisin niiden samojen ihmisten kanssa edelleen. Mutta vaikka olinkin osittain onneton monta vuotta näin jälkeenpäin ajateltuna, en olisi mitään noista edellä mainituista ilman näitä kokemuksia.
Tatuointini lause on eräästä kappaleesta mitä kuuntelin yläasteaikoina paljon - muistan miten kyseiset sanat jäivät terävästi mieleeni ja päätin heti, että jonain päivän sen aionkin tatuoida. Ulkopuolisten silmissä tatuointi (ja sen tarinakin ehkä) saattaa vaikuttaa kliseiseltä, mutta oma henkilökohtainen asiani antaa sille niin paljon merkitystä että en jaksa välittää muiden mielipiteistä. Rakastan tatuointiani yli kaiken, siitä tuli juuri sellainen kuin odotin ellei parempi - enkä malta odottaa esimerkiksi ensi kesää, kun sitä pääsee lämpimillä keleillä esittelemään muillekin!
No comments:
Post a Comment