i'll be missing you

 

Maailman rakkain mummini hävisi taistelunsa leukemiaa vastaan. Mummi oli voinut huonosti jo vähän aikaa, ja vietti elämänsä viimeiset kaksi viikkoa sairaalassa tultuaan vakavasti sairaaksi. Diagnoosi tuli valitettavasti liian myöhään eikä mitään ollut tehtävissä, ja viime yönä menetin yhden elämäni tärkeimmän ihmisen.

 

Mummi oli se, jonka kanssa olimme kuin paita ja peppu lapsuudestani asti jaettuamme samankaltaiset luonteet johtuen tasan 60 vuoden ja 2 päivän ikäerostamme. 

Mummi oli se, joka ala-asteella ollessani auttoi hiomaan kirjoitustaitojani, sanavarastoa sekä kielioppia kirjoittamalla vuosien ajan lukuisia kirjeitä joihin aina vastasin hänen ostamilla kirjoituspapereilla ja postimerkeillä. 

Mummi oli se, joka rakasti kortteja ja omisti niitä valtavan kokoelman sopien joka tilanteeseen, ja joka postitti niitä innokkaasti milloin mistäkin syystä. 

Mummi oli se, jonka luona kävimme joka tai joka toisena sunnuntaina ja kaikkina pyhinä päivällisellä. Kotitalouden opettajana Mummi oli se, joka jaksoi aina kehua leipomuksiani ja näki jatkuvan kehitykseni niiden suhteen kysyen aina kaikki reseptit. 

Suomenruotsalaisena Mummia harmitti, etten yläasteella kiinnostunut ruotsin kielestä tippaakaan mutta jaksoi silti kannustaa tarttumaan ruotsinkirjasta kiinni. 

Mummi oli se, joka vilkutti aina ikkunasta lähdettyämme kylästä. 

Mummi oli se, joka piti minua sylissä kun synnyin ja joka seisoi vierelläni kun valmistuin lukiosta.

Mummi oli se, joka oli aina tukenani.

Voisin kirjoittaa tänne tuhat ja sata syytä miksi mummini oli maailman paras ihminen, mutta en tässä mielentilassa kykene keksimään tämän enempää. Haluan kuitenkin tehdä selväksi että mummini oli ehdottomasti maailman kiltein ja ystävällisin ihminen jota olen koskaan tavannut ja jokainen tuttuni koko elämäni varrelta joka on saanut kunnian tavata mummin on aina pitänyt hänestä. Toivon, että vanhetessani muutun yhtä nöyräksi, lempeäksi sekä pienistä asioista arvostavaksi ja iloiseksi kuin mumminikin.

Pidän pienen tauon bloggailusta ja arkielämästä, mutta tulen kyllä palaamaan ennemmin tai myöhemmin.

My dear grandma had not been feeling well for a while, and she was hospitalized a few weeks ago after becoming seriously ill. The diagnosis was leukemia and that was that there was nothing that could be done. Last night I lost one of the most important person in my life. 

I'll be having a little break from blogging and regular life, but I will be back eventually.