It was the beginning of my final high school year in 2013 when I said to someone I used to know: "I want to go study fashion in London". It had been an idea of some sort before that, but saying it out loud just made it real and it started to evolve from a dream into something to seriously pursue for - a goal to be kept in the back of my mind throughout the final year. At one point of my final year I was having a really hard time and was truly at my lowest, but managed to fight through the last months of school, complete the finals and on July 19th, 2014 I was finally rewarded with an IB graduation cap and a diploma in my hand.
Abivuoteni alussa vuonna 2013 sanoin eräälle henkilölle, jonka joskus tunsin: "Mä haluan opiskella muotia Lontoossa". Ajatus oli pyörinyt päässäni jo jonkun aikaa, mutta sanottuani sen ääneen siitä alkoi muodostua pelkän unelman sijasta todellisuutta - tavoite, mikä olisi syytä pitää takaraivossani abivuoden loppuun asti. Jossain vaiheessa viimeistä lukiovuottani mulla oli todella vaikeaa ja olin tosissani aivan henkisesti loppu, mutta onnistuin joten kuten taistelemaan viimeiset koulukuukaudet läpi, suorittamaan kirjoitukset ja heinäkuun 19. päivä 2014 minut palkittiin IB lakilla sekä lukion päättötodistuksella.
Summer was a happy time that went by pretty fast with all the wonderful events, and fall really kicked off as I got a job and spent most of my time working. At some point my dear friend Matilda asked me whether I was applying to universities for next fall and I remember saying something like "Already?! We just got out of school!". The thought of going back to all the paperwork and school assignments stressed the hell out of me, but after thinking about it for a while I realized that I did not want to have another gap year and so now or never was the time to apply. Fall and winter went by with me observing my options, checking out different courses and universities and picking out the ones that I believed I had the chances to get in to. My final grades were slightly disappointing to me, but I was happy in a sense that I knew they were still good enough to most fashion courses out there. I also applied to a few courses that had higher entry requirements than what I was qualified for, but decided to try my luck and hope that together with the letter of recommendation from my two favorite teachers and my personal statement (which was pretty good according to the 6+ people I asked to read it, haha!) they would be impressive enough for the universities. On January 14th, 2015, one day before the deadline, I sent out my application - and it was time to wait.
Kesä oli iloista ja rentoa aikaa mikä meni nopeasti mukavien tapahtumien yhteydessä, ja syksy lähti vauhdilla käyntiin kun sain töitä ja teinkin niitä ahkerasti. Jossain vaiheessa syksyä rakas ystäväni Matilda kysyi, jos olisin hakemassa kouluihin ensi syksyksi sillä ulkomaille haku alkoi jo ja muistan vielä sen kauhunsekaisen vastauksen: "Nyt jo?! Justhan me päästiin pois koulusta!". Ajatuskin siitä että tarvitsisi palata takaisin paperihommiin ja koulutehtäviin stressasi suunnattomasti, mutta mietittyäni asiaa hetken totesin, etten halua pitää toista välivuotta ja nyt jos koskaan pitää laittaa hakemukset käyntiin. Loppusyksy ja talvi menikin sitten vaihtoehtojani tutkiessa, käyden läpi eri kursseja ja yliopistoja tarjolla sekä valikoiden ne kurssit joihin itse uskoin pääseväni. Kirjoitin huonommin kuin mitä olisin pystynyt mikä oli tietysti pettymys, mutta valmistuin kuitenkin hyvillä mielin sillä tiesin arvosanani riittävän kuitenkin moniin muotiaiheisiin kursseihin mitkä olivat saatavilla. Hain myös muutamaan kurssiin joihin oli korkeammat vaatimukset kuin mitä itse täytin, mutta päätin kokeilla onneani ja toivoa että yhdessä kahden lempiopettajani kirjoittaman suosituskirjeen sekä henkilökohtaisen kuvaukseni (mikä oli niiden 6+ ihmisten mielestä aika hyvä joille sen lähetin luettavaksi, haha!) perusteella pystyisin tekemään jonkinlaisen vaikutuksen yliopistoihin. Tammikuun 14. päivä 2015, päivä ennen viimeistä hakupäivää, pistin hakemuksen menemään - ja sitten alkoi odotus.
I didn't have to wait for long though, as
exactly two weeks after my application I got my first uni offer! I was really surprised myself as well, since I didn't think that they would come in so fast - the unis have a few months to decide anyways. This university was nice and the program seemed great, but the only minus was that it was an hour away from London which killed my vibe a little since living in London was part of my dream. I still, however, was of course thankful and relieved that I had somewhere to go in the following fall. But it was not until the end of that same month, when I got an offer from the uni I didn't think I would get in to that really shook me - as cliché as it sounds it really was a dream come true to me and at that point it really hit me -
I'm going to go study fashion in London. That's when it all seemed worth it - having a relatively awful time in school, studying for the finals, pushing myself through when I had zero motivation - having to see all the hard work paying off as I ended up getting what I wanted.
Minun ei kuitenkaan tarvinnut odottaa kauaa, sillä tasan kaksi viikkoa hakemuksen lähettämisestä sain ensimmäisen opiskelupaikan! Olin itsekin todella yllättynyt, sillä en uskonut vastauksia tulevan niin nopeasti - yliopistoilla oli kuitenkin monta kuukautta aikaa päättää. Tämä yliopisto oli kiva ja kurssiohjelma vaikutti hyvältä, mutta miinuksena oli sen sijainti sillä se oli tunnin matkan päästä Lontoosta ja Lontoossa asuminen oli nimenomaa yksi unelmistani myös. Olin kuitenkin tietysti kiitollinen sekä helpottunut opiskelupaikasta, sillä nyt oli yliopisto mihin mennä tulevana syksynä. Kuitenkin saman kuukauden lopussa kaikki muuttui, sillä sain paikan yliopistosta johon en uskonut pääseväni - niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, tämä oli mulle oikea dream come true ja silloin vasta tajusin asioiden "vakavuuden" - Olen menossa opiskelemaan muotia Lontooseen. Sillä hetkellä kaikki tuntui sen arvoiselta - lukiossa kituminen, kirjoituksiin lukeminen, itseni puskeminen loppuun saakka vaikka motivaatio oli pyöreä 0. Nyt näin miten kaikki kova työ palkittiin, sillä sain sen mitä halusinkin.
At the end I managed to receive an offer from 4 out of 5 of the courses I applied to - two courses from both two universities I applied to. The one I got declined from was from Glasgow, which I found ironic as it was the only one that I _really didn't_ want to go to since Scotland wasn't where I wanted to be. We could conclude that things went pretty damn well!
Loppujen lopuksi sain 4/5 opiskelupaikkaa hakemistani kursseista - kaksi kurssia molemmista yliopistoista mihin hain Lontoosta. Ainoa mihin en päässyt oli Glasgow, mikä oli mielestäni ironista sillä se oli ainoa mihin en _ihan oikeasti_ halunnut edes mennä, sillä Skotlanti ei kuulu tulevaisuudensuunnitelmiini. Voimme siis todeta että tässä kävi kyllä aivan uskomattoman hyvin!
I didn't want to jinx things which is why I haven't spoken about my school business here regardless of a curious Anonymous frequently asking (greetings!), but I figured that since it's been nearly a month since I've accepted my offer to study
Fashion Retail Management at London Metropolitan University it would finally be the time to break my silence on the blog as well.
While as a perfectionist I was disappointed in my lack of effort regarding the finals as I saw much more potential in myself, at the end of the day it didn't even matter that I missed a few points here and there as I got exactly where I needed to be - or even better.
I encourage everyone to work hard, follow their dreams and most importantly believe in yourself - those three keys will take you far in life.
En ole uskaltanut puhua kouluasioistani vielä blogin puolella uteliaan Anonyymin monista kyselyistä huolimatta (terkkuja!), mutta totesin että nyt kun siitä on jo lähes kuukausi aikaa kun hyväksyin opiskelupaikkani London Metropolitan Universityssä opiskelemaan Fashion Retail Managementia niin olisi korkea aika rikkoa hiljaisuus aiheesta.
Perfektionistina olin pettynyt motivaationpuutteeseen liittyen kirjoituksiini sillä tiedän minussa olleen paljon enemmän potentiaalia, mutta loppujen lopuksi muutamalla menetetyllä pisteellä ei ollut mitään merkitystä sillä pääsin juuri siihen pisteeseen mihin halusin - ellen parempaan.
Rohkaisen kaikkia tekemään kovasti töitä, seuraamaan unelmiaan sekä ennen kaikkea uskomaan itseensä - näillä kolmella pääsee jo pitkälle elämässä.
Now if you have any questions or comments please feel free to leave them, I'd be happy to answer and they would totally make my day even better!
Jos teillä on mitään kysyttävää tai kommentteja niin laittakaa ihmeessä, vastaan mielelläni ja olisin enemmän kuin kiitollinen kaikesta palautteesta!
Zara 19,95€ 
